Hyvää ystävänpäivää!

Vaikka minulla alkaa itsellänikin mennä hermo kaikkien ystävänpäivätoivotuksiin, niin toivottelenpa niitä silti teille. Jätetään se aihe kuitenkin sikseen ja mennään takaisin haasteen pariin.


Päivä 9 – Uskoni
Kyllä, uskon Jumalaan. Olen evankelis-luterilainen ja varsin tyytyväinen siihen. Olen tavallaan kasvanut uskoon ja uskossa, sillä äiti ja suku äidin puolelta on aina painottanut uskontoa jonkin verran kasvatuksessa. Olen siis oppinut pienenä iltarukouksiin ja silloin tällöin ruokarukouksiinkin, spesiaalitilanteissa. Eivätkä ne ole koskaan olleet ongelmallisia tilanteita. En ole koskaan kokenut olevani erityisen uskonnollinen, asia on jotenkin niin luonnollinen osa minua. Olen jo varma, että tulen kasvattamaan omat lapseni unohtamatta uskontoa kasvatuksessa.

Olen kyseenalaistanut uskoani, mutta koko ajan tiennyt, että uskon Jumalaan ainakin jollakin tavalla. Muistan aina, kun sanoin rippileirillä uskovani, että ihminen maatuu, mihin kaatuu eikä kuoleman jälkeen ole enää mitään. Koko asia on kuitenkin niin abstrakti, että ei sitä voi käsittää. Isoseni kysyi minulta: "Miks sitten oot täällä?" ja oikeasti loukkaannuin hieman kommentista. Sekin asia kuitenkin muuttui, kun mummuni kuoli. Siinä vaiheessa tuntui lohduttomalta, että elämä vain loppuisi ja aloin ajatella kuoleman jälkeistä elämääkin eri tavalla kuin ennen. Se oli tavallaan käännekohta uskolleni.

Olen pienestä pitäen käynyt seurakunnan kerhoissa, tuntui itsestäänselvyydeltä mennä isoskoulutukseen ja ripari nyt oli vielä enemmän itsestäänselvyys. Rippileiri ei tuntunut pakkopullalta, kuten monille niille, jotka menivät sinne esimerkiksi vanhempien painostuksesta. Olin siellä omasta tahdostani ja minun oli hyvä olla siellä, vaikka aina eivät oppitunnit jaksaneetkaan kiinnostaa. Nautin älyttömästi isostelusta, vaikka en muuten seurakunnan toiminnassa olekaan kovin aktiivinen ollut. Huomasin, miten ajan kuluessa ne, jotka tulivat isoskoulutukseen vain hauskuuden perässä, jättivät sen kesken. Vaatii uskoa, että voi toimia isosena. Se on toki vain minun mielipiteeni, mutta näkisin, että ateistin on aika tekopyhää toimia isosen tehtävässä.

Mikä sitten on nykyinen suhtautuminen uskoon ja uskontoon? Uskonto on yksi lempiaineistani koulussa ja olen suunnitellut kirjoittavani sen pakollisena ylioppilaskokeena. En sulje lainkaan pois sitä mahdollisuutta, että uskonto liittyisi tulevaan ammattiini, oikeastaan tällä hetkellä toivon sitä. Haaveestani huolimatta, en tuomitse ateismia millään tavalla. Jos tekisin niin, olisi kaveripiirini huomattavasti pienempi ja erilainen kuin nyt. En siis halua tyrkyttää uskoa kenellekään, kukin tehköön sen kanssa kuten parhaaksi näkee.

Suhtaudun itse melko uudistusmielisesti uskontoon, sillä mielestäni Raamattua pitäisi tulkita nykyaikaisemmin, ovathan ajat muuttuneet. Jumalani on sama kuin mulla kristityillä, mutta tulkitsen asian niin, että Jumalani on hyvin suvaitsevainen. Muut voivat tulkita asian ihan vapaasti eri tavalla. Sallisin myös homoavioliitot heti, jos minulla olisi asiaan liittyen jotakin päätösvaltaa.

Voin hyvin jutella omasta uskostani, vaikka monen muun suomalaisen tapaan koen sen kuitenkin jollakin tavalla henkilökohtaiselle alueelleni kuuluvana. Jos kokisin sen kuitenkin täysin henkilökohtaisena asiana, en harkitsisikaan sen yhdistämistä tulevaan ammattiini. En rukoile usein, vaan vain silloin kun koen jonkinlaista halua tai tarvetta sille. En suinkaan ole mikään kiihkouskovainen, vaan oma suhtautuminen uskontooni on pikemminkin sitä, että se on perustana ja pohjana monelle asialle ja antaa tukea minulle. En koe kuitenkaan uskoni rajoittavan mitään asioita elämässäni, päätän itse, mitä teen ja mitä en. Käytän omaa harkintaani ja jos jokin tuntuu väärältä, kieltäydyn siitä, mutta en uskon, vaan itseni vuoksi. Enkä todellakaan kantaisi rakkaassa Nomination-korussani ristiä, jos sillä ei olisi jotakin uskoon liittyvää merkitystä. Muuten olisin aika tekopyhä, itseni mielestä - muut kantakoon ristejä haluamallaan tavalla.




Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki